Pikkujoen suulla oli vajaat 30 kahlaajaa. Yli 20 oli tyllejä. Niiden kanssa oli jalohaikara. Paras kahlaajahavainto siitä oli nuori pulmussirri, joka oli vuoden ensimmäinen havainto lajista. Lisäksi oli nuori punajalkaviklo, lapinsirri, pikkusirri ja kaksi suosirriä. Kaikki eivät olleet siinä koko aikaa. Siinä kahlaajapaikalla oli hietikolla sellaisia valkoisia kohtia ehkäpä kolmisen kymmentä. Selviä keskittymiä kuin valkoisia simpukoiden kuorien palasia. Ihmettelin, ensinnäkin, että mitä ne olivat ja toiseksi, mitenkä tänne on tullut yli puolensentin paksuisten simpukoiden valkoisia kuoren siruja, kun ei täällä tietääkseni ole niin isoja simpukoita. Ensinnäkin, että mitä ne olisivat. Paras vaihtoehto mielestäni on, että ne ovat hämmästytävää kyllä tiirojen pesäpaikkoja, joihin ne usein kasaavat tuollaisia valkoisia simpukan kuoren kappaleita? Mutta tässä selityksessä, mitä tosin pidän todennäköisimpänä, on ihmeellistä se, että siinä paikalla siis olisi ollut kai voi olettaa tänä kesänä, noin kolmisen kymmentä tiiran pesää tai pesäpaikkaa ainakin. Toinen ja kolmas vaihtoehto olisi, että hietikolle on oksentanut lokkeja taikka kalametsoja oksennuspalloja, jotka vähitellen ovat levinneet tuollaisen kuin ympyrän muotoon, kun kaikki kuivuva ja lentävä on poistunut tuulen mukana. Valkoiset palaset voisivat ehkä osaksi olla myöskin suurten kalojen luuston osia? Mutta siis olisiko paikalla ollut tänä vuonna oikein isompi tiirayhdyskunta? Aiempina vuosina paikalla on pesinyt luokkaa viisi tiiraparia.
isompi kuva, joka aukeaa uuteen ikkunaan isompi kuva, joka aukeaa uuteen ikkunaan isompi kuva, joka aukeaa uuteen ikkunaan isompi kuva, joka aukeaa uuteen ikkunaan isompi kuva, joka aukeaa uuteen ikkunaan Video: siellä näkyy kauempana kahlaajia ja jalohaikara Video: lähempää edellinen jalohaikara Video: pikkukahlaajia Video: jalohaikara on hyvä kalastamaan Video: kesykyyhkyjä syömässä viljan jyviä