Siellä se koskikara lauloi, kun tulin paikalle. Se löysi helposti paljon ruokaa. Kun sen tuli nälkä, niin se pyydysti aika isoja vesiperhosen toukkia. Ensin se kurkisteli veteen, että näkyykö herkullisia toukkia ja vasta kun kohde oli näkyvissä sukelsi veteen. Myöskin se kävi kellumassa ja uimassa vähän kauempana, etsimässä siten myös vesiperhosen toukkia. Puolessa tunnissa se söi ilmeisesti ainakin kaksikymmentä toukkaa. Ja ne toukathan ovat linnun kokoon nähden huomattavan suuria. Sen jälkeen se vetäytyi mielipaikkaansa siistiytymään - oli hetken hiljaa - ja alkoi taas laulamaan. Kun laulutuokio oli ohitse, se alkoi jälleen etsiä ruokaa. Harva lintulaji saa talvella syödäkseen elävää ravintoa, eläviä toukkia. Toinen tällainen laji tulee mieleen hippiäinen, joka syö kuusissa talvehtivia hyönteisiä. Ja yllätys, yllätys - molemmat lajit ovat talvisessa luonnossa hyvin aktiivisia. Siis kun saa elävää ravintoa tulee eläväiseksi? Vai miten? Yritin tänään olla oikein hiljaisesti ja varovasti ja niin pääsikin katsomaan sitä koskikaraa aika hyvin. Mitä kertoo se, että tällä koskikaralla on kurkussa pieni oranssinruskea värivivahde? Onko sellainen kaikilla koskikaroilla? Voiko idästä saapua koskikaroja? Kaukoidässä on sellainen koskikaralaji, joka on kokonaan ruskea.
Video: koskikara ruokailee Video: ruokailun jälkeen koskikara siistiytyy Video: ja ruokailun ja siistitymisen jälkeen laulattaa Huomaa rytminen liikehdintä ja kurkun liikkeet. Nokkaa se ei juuri avaa, mutta silti se tässä koko ajan laulaa. Äänite: koskikaran laulua Äänite: tässä on yritetty tehdä edellisen äänitteen laulu kuuluvammaksi Äänite: hiukan lisää koskikaran laulua Se lauloi paljon, ehkä puoli tuntia yhteensä. Tosin sitä oli veden kohinan ylitse vaikea kuulla.